Suhteellisen kivuton lentokokonaisuus, muutamaa pikkumutkaa laskematta. Koska lento oli aamu seiskalta ja kentällä piti olla tietysti aikaisemmin, katselin miten julkinen liikenne kulkee, tai siis ei kulkenut. Taksi kuulosti kovin kalliilta ja kavereilta ei oikein viitsinyt ruinata kyytiä tohon aikaan, joten ajatellen mennä kentälle hieman etupeltoon.  Reittiopas vakuutti meikän, että jos lähden kahdelta yöllä Espoosta bussilla niin selviän hyvin noin kolmeksi kentälle. Unirytmiin on muutenkin hyvin hämmentävä joten why not, rinkka selkään ja menoksi. Bussi ei tullut. Aikataulu ilmoittaa, ettei sellasta ole tulossa ennen aamu viittä. Ei auttanut kun tilata taksi, kerran se vain kirpaisi, 45€ Espoosta kentälle.

Itse lentokentällä oli kuoleman hiljaista ja loppujenlopuksi päästiin checkkaamaan sisään ja istumaan koneeseen. Ensimmäiset kaksi lentoa oli KLM ja koneet Semi vanhat, onneksi antoivat kuulokeadapterin ja jälkkärit oli hyviä! Välipusähdys oli Amsterdamin kentällä, siitä nopea jatko San Franciscoon. 10 tunnin rykäisy ja perillä. Kaikki oli kuumotellut mua etukäteen siitä kuinka kaikki tavarat pengotaan jenkkilennoilla, kysellään ja tentataan maahantulon syytä ja kaikessa elektroniikassa pitää olla virtaa jotta he näkee että laitteet toimii yms. Bullshit! Jantteri tiskillä kysyi tuleeko lomalle, olenko käynyt ennen ja mihin menen, that's it. Ei ihmetelty kameragearia saatikka kyselty sen kummempia.

Koska järki ei päätä aina pakota, oltiin vielä valittu yksi lento siitä suoraan Mammoth Lakesille, pohjoisempaan osaan Californiaa. Lentoyhtiönä toimi United Airlines. Päivän viimeinen lento toi meidät todella sympaattiselle minikentälle, jossa piti seistä ulkona pakkasessa odottamassa laukkujen purkua. Matkakumppanini Anne siinä heitti vitsiä, että ei näy sun oranssia laukkua. No vitsi ei ollutkaan enään vitsi kun luovutustiskin luukut lyötiin kiinni. Kipaisin pienen pieneen terminaaliin kyselemään laukun kohtalosta ja paikan ainoa työntekijä sitä siinä selvitteli sen oloisena ettei voisi kiinnostaa vähempää. Ihme säätämisen ja kikkailun jälkeen sain irti ainoastaan infon, että oranssi pötköni olisi mahdollisesti vielä SF ja saattaisi ehkä tulla huomenna hotellilleni, jotain hyvityksiä voisi jostain hakea kuitteja vastaan jos paska säkä käy ja se on moro nyt - nainen hilppasi ilmeisesti samaan illan viimeiseen koneeseen joka lähti takaisin SF. Oli samaan aikaan todella koominen fiilis siinä ketutuksen keskellä kun en yleensä ikinä matkusta ruumatavaroiden kanssa vaan käsimatkatavaroilla ja tällä kyseisellä matkalla piti vielä erikseen maksaa siitä huvista. 

Siinä vaiheessa kun poistuttiin tyhjin käsin terminaalista etsimään kyytiä itse kylään, ei enään kyllä naurattanut, sillä Mammoth Lakes on todella, todella pieni paikka jonka kentältä on ilmainen kyyti keskustaan - se kyyti joka oli hetki sitten poiminut viimeisen lennon viimeiset ihmiset ja ajanut pois. Samaan aikaan takskikuskit oli pakannut myyntipöytänsä pois ja kadonneet. Siinähän sitten ihmeteltiin. Keskellä lunta ja vuoria, ei ristin sielua missään. Soitto taksifirmalle paljastaa taksikuskibisneksen loppuvan tuohon aikaan ja tarjolla on vain private car palvelu, alkaen 60$! Ei ollut vaihtoehtoja, kallis 12 minuuttia hotellille.

Hotelliksi oli valikoitunut Sierra Lodge, aika symppis pikku mesta kotoisalla tulisijalla ja omalla partsilla. Hintaa yölle about 100$. Aikamoisessa jet lagissa 10h aikaerolla ja väsymyksessä sitten istuttiin huoneeseen pohtimaan miten täällä voi olla näin hemmetin kylmä! Kyllähän nyt karaistuneet Suomalaiset sentään pitäisi kestää mutta pyh pah. Lämmin ruoka kuulosti hyvältä idealta joten käytiin shoppaileen mulle parit tarpeelliset jutut repun kateissaolon ajaksi ja napattiin pizzaa sekä siipiä John's Pizza Worksista hyvin Amerikkalaiseen tapaan. Herkut naamaan ja unille!  

Ensimmäisen päivän lyhyt yhteenveto; maisemat on päräyttäviä, vuoristossa on vaikea hengittää, jenkit on extremely ystävällisiä ja siivet on juurikin niin hyviä kun voisi kuvitella :)